20. tammikuuta 2015Lunta tuiskutti ilkeästi ja kylmä tuuli vinkui korvissa. Jouduin upottamaan kasvoni yhä syvemmälle takkini kaulukseen, ja loppujen lopuksi näin hädin tuskin eteeni. Annie oli siirtynyt asustelemaan tallin vieressä olevaan pihattoon, mutta onneksi ponit sai varustaa päätallin hoitopaikalla. Rehellisesti sanoen, olin ehkä pariin kertaan nähnyt tai hoitanut hevosia oikeassa pihatossa, joten sen puoleen tämä oli minullekin uusi kokemus.
Pihattotallin lämpö hehkui jo oven edustallekin. Viheltelin hiljaa pujahtaessani sisään, yrittäen olla säikyttämättä hevosia. Sainkin osakseni kolme kappaletta uteliaita katseita. Ponit käänsivät päänsä minua kohti ja höristivät korviaan. Vuonohevosruuna Rasse hörähti pehmeästi, mutta suuntasin silti hymynkare suupielessäni Annien luo. Tamma seisoi tallin perimmäisessä nurkassa hamuillen syömäkelpoista heinää seinän vierestä.
"Moi Annie", tervehdin ja rapsutin sitä korvan takaa. Annie kurotti päänsä olalleni ja puhalsi lämmintä ilmaa takinkauluksestani sisään. Sen jäätyneet turpakarvat kutittivat poskeani ja sai minut kikattamaan hölmösti. "Lähdettäskö me talliin päin. Ehkä mä voisin tarjota sulle vähän liikuntaa tänään".
Lumen narina vaihtui teräväksi kopinaksi, kun Annie siirtyi tallin betonilattialle. Moikkasin tallikäytävää lakaisevaa Haylietä hymyillen.
"Mites sulla on Annien kanssa mennyt?" hän kysyi.
"Tosi hyvin! Vielähän meidän pitää vähän tustua paremmin, mutta tosi hyvin silti", vastasin ja pysäytin Annien Haylien kohdalle. "Mä ajattelin ehkä juoksuttaa sitä tänään. Voiks tonne maneesiin mennä?"
"Tottakai voi! Hyvä idea, mä en ihan ole varma kuinka Annie menee liinassa, mutta jos tulee jotain ongelmia, niin hae vaikka mut tai Rosa apuun", Haylie hymyili. Nyökyttelin takaisin ja maiskutin Annien mukaani. Pesukarsinaa vastapäätä oli kumimatolla päälystetty, mukavan tilava hoitopaikka. Pyöräytin Annien ympäri ja kiinnitin hoitopaikan seinästä roikkuvan ketjunarun tamman päitsien sivuun. Toiselle puolelle käytin tavallista riimunarua ja perinteistä vetosolmua, jolloin ponin saisi tarvittaessa myös nopeasti irti.
Annie odotteli kiltisti hoitopaikalla sillä välin, kun hain sen varustepaikalta harjapakin, suitset, fleeceloimen. Onneksi myös muut tavarat oli merkitty selkeästi, eikä minun kestänyt kauaa etsiä juoksutusraippaa, -liinaa, sekä gramaaneja. Ne löytyivät oven viereen asetetusta ruskeasta kaapista. Rojautin Annien varusteet hoitopaikan vierelle ja aloin riisumaan toppaloimea tamman päältä. Annie hamuili hiuksiani mun kumarrellessa etukiinnitysten luona.
"Annie! Mitä sä oikein pupellat?" kysyin, sillä Annien touhuamisen takia en meinannut saada solkia auki. Pudottelin ponin selälle kertyneen, ohuen lumikerroksen lattialle, ja vedin sitten loimen syliini. Kävin viemässä loimen pesukarsinan vieressä olevaan kuivaushuoneeseen. Oven edustalla oli lämpöpuhallin, ja tehokas ilmastointi piti tasaista huminaa. Ripustin loimen nurinperin reunimmaiselle tangolle, ja kaivoin pesukoneen päällä olevasta muovipussista pyykkipojan, jossa luki "Annie".
Annie nöpötti korvat hörössä hoitopaikalla ja tuijotti minua tummilla, kilteillä silmillään. Sipaisin kevyesti sen turpaa, ja kaivoin sitten harjapakista harjan, jolla aloin reippaasti sukimaan tammaa läpi. Annie seisoskeli kiltisti paikoillaan. Päitsiin kiinnitetyt riimunarut estivät sitä häsläämästä kamalasti, mutta niistä huolimatta tamma steppaili välillä hiukan takaosallaan. Annie ei ollut kovin likainen, joten saatoin pian vaihtaa harjan kaviokoukkuun, jonka avulla tarkastin ponin kaikki kaviot. Ulkona riehuvan lumituiskun takia, Annie oli ilmeisesti viettänyt päivän pihaton tallin puolella, joten sen kavioihin ei onneksi ollut kerääntynyt kinkkisiä tilsoja. Aivan viimeiseksi kietaisin vielä tamman jalkoihin suojat, sillä varsinkin ympyrällä hevoset helposti hivuttivat.
Pudotin päitset Annien kaulalle ja tarjosin sille kuolaimia suuhun. Annie vitkutteli ja yritti kiskoa päätään otteestani. Se oli painanut leukansa yhteen, eikä ollut halukas päästämään kuolaimia hampaidensa väliin.
"Annie, sano aaa.." mutisin ja kutittelin ponia hammaslomasta. Annie pyöritteli silmiään, mutta joutui loppujen lopuksi suostumaan suitsimiseen. "Hyvä", kehuin taputtaen Annieta kaulalle. Kiinnitin leukahihnan sekä meksikolaisen turparemmin, jonka jälkeen suoristin vielä hiukan nenäpiin pehmustetta sekä otsapantaa. Rapsutin Annien turpaa ja heitin viininpunaisen fleeceloimen tamman selkään. Annie olisi jo kovasti halunnut lähteä töihin, mutta pidin sen paikoillaan, ja yritin tamman steppailemisesta huolimatta saada loimen tukevasti. Lopuksi irrotin vielä ohjat ja kiinnitin liinan. Ensin kuolainrenkaasta läpi, sitten niskan yli, ja viimeisenä kiinni vastakkaisen puolen kuolaimeen.
"Okei, lähdetääs", maiskutin, ja nappasin menomatkalla lattialta myös juoksutusraipan ja hanskani.
Suuntasin maneesille katse maata kohti suunnattuna. Anniekaan ei ilmeisesti pitänyt lumituiskusta, sillä se oli painanut korvansa niskaa vasten ja laahusti takanani kaula matalana. Vihelsin tuloni merkiksi ja liu'utin sitten maneesin liukuoven auki. Maneesi näyttikin olevan tyhjillään, joten napsautin valot päälle ja suljin oven perässäni. Annie katseli valppaana ympärilleen ja vaikutti hieman jännittyneeltä, joten päätin kävelyttää sitä ensin hetken taluttaen. Annie höristi korviaan ja katseli epäluuloisen näköisenä erityisesti maneesin toista päätyä, mutta ei onneksi pomppinut mihinkään suuntaan.
"Näin, eihän täällä oo mitään jännitettävää", puhelin rauhallisella äänellä ja parkkeerasin ponin katsomon edustalle. Riisuin siltä loimen ja nappasin gramaanit käsiini. Kiepautin ne selän yli, ja sitten etujalkojen välistä kiinni kuolaimiin. Tein sään kohdalle jäävästä ylimääräisestä lenkistä solmun, ja katsoin, että gramaanit olivat sopivalla pituudella. Annie pureskeli kuolaintaan ja myötäsi niskastaan nättiin muotoon. Annoin gramaanien olla näin alkuun hiukan löysemmällä, ja kiristää niitä sitten, kunhan tamma vähän vertyisi.
Otin ensimmäiseksi Annien keskiympyrälle, jossa ohjasin sen kävelemään uralle. Olin kuullut Annien olevan melko reipas, joten jätin juoksutusraipan maahan vierelleni, jos sitä sattuisi tarvitsemaan. Odotin, että Annie oli päässyt ympyräuralle, kunnes käskin sen raviin. Annie lähti heti mukinoimatta raviin heilauttaen päätään innokkaana. Se myötäsi gramaaneille vähän vaihtelevasti, mutta eteni kivasti ympyräuralla. Pidin katseeni ponissa ja pysyttelin suurinpiirtein sen lavan kohdalla.
Pari ympyrää ravattuaan, Annie alkoi kiristää tahtiaan huomattuaan, että sai juosta hiukan vapaampana.
"Prrr sooo.. eii nyt olla vermon vikalla suoralla.." mutisin Annien ravatessa lyhyttä, reipasta ravia. Päätin kuitenkin antaa Annien ravata enimpiä energioitaan pois, sillä se tuskin malttaisi vireässä mielentilassaan keskittyä mihinkään. "Et sä loputtomiin asti jaksa juosta", virnistin.
Annie tosiaan tylsistyi ympyrällä kaahailuun, ja alkoi pikkuhiljaa tulla paremmin kuulolle. Tein lyhyitä ravi-käynti siirtymisiä tasaisesti molemmissa suunnissa, jotta poni pääsisi käyttämään molempia kylkiään ja eritoten alkaisi kuuntelemaan käskyjäni.
"Prrr soooo.. seee-iiis", muotoilin matalalla äänellä, ja sain kuin sainkin Annien pysähtymään kiltisti. "Hyvä tyttö", kehuin ja siirryin ponin luo. Vaihdoin jälleen suuntaa, ja kiristin gramaaneita aivan himpun verran.
"Haluaisiksä laukata vähän?" kysäisin, ja ohjasin Annien uuteen suuntaan. Kun se oli päässyt ympyrälle, pyysin sen raviin.
"Ja laukka!" sanoin napakasti. Annieta ei tarvinnut kahdesti käskeä: se ponnisti takajaloiltaan korkean pukkihypyn ja lähti sitten laukkaamaan päätään viskoen.
"Huh, mä saan olla iloinen, etten nyt ollu selässä", naurahdin. Annie pärski reippaiden askeltensa tahtiin ja eteni ympyrällä häntä korkealla. Pari ensimmäistä ympyrää meni jälleen hiukan kiireisemmässä tahdissa, mutta vähitellen tamma alkoi taas venymään selästään ja laukkaamaan oikein hienosti.
"Hyvä, Annie!" kehuin.
Pienestä alun hankaluuksista huolimatta, me onnistuttiin. Tästä olisi hyvä jatkaa.
Annie pärski tyytyväisenä kävelyttäessäni sitä takaisin tallia kohti. Lumituisku oli jo hiukan hellittänyt, eikä enää tuullutkaan niin kovaa. Olin kuitenkin onneksi saanut tänään kyydin tallille ja kotiin, joten minun ei tarvitsisi pyöräillä tässä pakkasessa.
Vein Annien takaisin päätallin hoitopaikalle, jossa vaihdoin suitset päitsiin, ennenkuin sidoin ponin kiinni. Rullasin loimen pois sen selästä ja heitin suojat harjapakin vierelle yhteen kasaan. Kaivoin kumisuan Annien harjapakista ja aloin pyörittelemään sillä ponin kaulaa. Tamma roikotti päätään riimujen varassa ja yritti epätoivoisesti pitää silmiään auki.
"Ottiko toi juokseminen koville?" kysyin hymyillen. "Mitäs menit niin kovaa".
Annie oli jopa hionnut hiukan, joten harjasin sen huolellisesti. Tamma nuokkui puolelta toiselle ja näytti nukahtavan aivan pian.
"Voi Annie! Pistikö Essi sut noin koville?" Rosa naurahti ohi kulkiessaan. Hän sai Annien heräämään iltanokosiltaan rapsuttamalla tätä kaulalta.
"En, mutta sillä oli alkuun vähän ylimääräistä virtaa", virnistin ja taputin Annieta takapuolelle. "Mutta ei se onneksi jaksanut kovin kauaa juosta, ja sain mä sen sitten lopulta menemään ihan hyvinkin".
"Hieno juttu, Haylie laittoi muuten tarhausohjeita tohon ilmoitustaululle, niin muista käydä vilkaisemassa. Anniehan tietty asuu pihatossa, mutta siinä on muutakin infoa ihan perusheppojenkin tarhauksesta", Rosa hymyili ja jatkoi sitten matkaansa varustehuoneeseen päin. Heitin fleeceloimen vielä kuivattamaan Annieta, ja päätin sillä välin viedä varusteet takaisin paikoilleen.
Toimiston ovella törmäsin sattumalta tummahiuksiseen, suunnilleen mun ikäiseen tyttöön. Hänellä oli varusteet sylissään, mutta sai onneksi juuri napattua kiinni käsivarrelleen nostamistaan suitsista.
"Ohops, sori", sanoin vähän kiusaantuneena. Bongasin kuitenkin äkkiä hänen sylistään Sallyn, valkoisen puoliveritamman harjapakin. "Hei, ooksä Sallyn hoitaja?"
"Joo, mä alotin aika vastottain", tyttö sanoi. "Ootsä Essi?"
"Mistä sä tiesit?" kysyin kummastuneena. Pujottelin viemään liinan, juoksutusraipan ja gramaanit kaappiin, josta olin ne ottanut. "Mä hoidan siis Annieta", tarkensin.
"Niin, kun mä siis näinkin sut Annien kanssa", tyttö naurahti ja esitteli itsensä Jutaksi. "Mutta mun varmaan pitää mennä hoitamaan se Sally, jos haluun päästä jossain vaiheessa yötä kotiinki. Me kuitenki varmaan nähään vielä".
"Joo, sama vika. Mulla olis vielä läksyjäki hoitamatta", hymähdin ja huikkasin siten heipat Jutalle. Ainiin.. välillä minä kuumeisesti mietin, mitä ihmettä meinasin seuraavana syksynä tehdä, kun yläaste ja peruskoulu päättyisi. Tunnollisena oppilaana en varmaankaan lukiouralla ehtisi tehdä mitään muuta kuin lukea, mutta en kuitenkaan osannut päättää vielä sopivaa ammattialaa.
Pesin Annien kuolaimet vedellä ja hankasin niistä irti kaiken lian. Lopuksi ristitin suitset nättiin pakettiin ja ripustin ne omalle paikalleen, Annien satulatelineen viereen.
Kävin kuivaushuoneen kautta hakemassa Annielle toppaloimen, jonka se saisi vielä päälleen yöksi. Annie odotteli jo hiukan malttamattomana hoitopaikalla, ja kuopi suurella liikkeellä lattiaa.
"Jokos meidän neiti on herännyt?" kysyin virnistäen, ja silitin Annien otsaa. Tamma oli totisesti jo tarpeeksi hereillä, ja se oli ilmeisesti valmis lähtemään takaisin ulos. Se vispasi hännällään ja heilutteli päätänsä hermostuneena.
"Joo, joo. Mennään, ootas nyt hetki", mutisin, ja vaihdoin fleeceviltin toppaloimeen, kunhan olin tarkastanut, ettei Annie ollut enää hikinen. Kiinnitin toppaloimen kiinnitykset, ja päästin sitten kärsimättömän Annien tuskistaan, ja lähdin taluttamaan sitä pihattoon.
Annie sai vielä viimeiset hyvänyönpusut ja -halit, ennenkuin maltoin päästää sen kavereidensa seuraan.
"Öitä, Annie".
- Essi
Rosan kommentti:
Oi, aivan ihana ja pitkä tarina jälleen kerran! Virheetön tarina ja ihanan sujuvaa tekstiä, jatka samaan malliin. Anniella näytti olevan hiukan enemmän virtaa tänään, onneksi selvisit juoksuttamisesta kuitenkin ilman sen suurempia mutkia matkassa. Kiva myös, että pääsit hiukan tutustumaan toisiinkin hoitajiin, ensi kerralla ehkä sitten enemmän. Seuraavalla kerralla voisitkin jo tutustua Annieen ratsain, jos haluat Annan sulle täydet 30ve mahtavasta tarinasta, onnittelut!