25.1.2016
Puut vilahtavat ohi auton liikkuessa eteenpäin liukkaalla tiellä. Äiti ajaa hiljaa ja varovasti tien liukkauden takia. Pidän katseeni ikkunassa odottaen tallin ilmestyvän eteemme mina hetkenä tahansa. Mutta matka tuntuu pitkältä, kellon aika vaihtuu hitaasti, voisin varmaan juosta maratonin ennen kuin minuutti on mennyt tai siltä minusta ainakin tuntui. Huokaisen syvään ja katson ikkunasta ulos lumista maisemaa. Ikuisuuden tuntuneen ajan jälkeen äiti ajaa auton tallin pihaan.
“kiitos kyydistä äiti” sanon kiipeässäi autosta ulos.
“Moneltako tulen hakemaan sinua?” Äiti kysyy.
“Mää lähetän sulle viestin sitten kun oon valmis” vastaan ja suljen auton oven.
Pidän kypärää kädessäni, kun lähden tallille. Kuulen äidin auton lähtevän pihasta, mutta en käänny katsomaan taakseni. En malttaisi kävellä talliin hitaasti. Olin niin iloinen saadessani kuulla, että saisin alkaa hoitaa täällä tallilla. Olin käynyt heppoja katselemassa ja huomannut Caddyn. Se on vaan niin ihana!! Ja tallin omistajatkin tuntuivat niin mukavilta. Minusta tuntuu, että tulen viihtymään täällä. Kävelen sisälle talliin ja hidastan askeliani. Minua alkaa hermostuttaa, mitä jos kukaan ei pidä minusta? Mitä jos kaikki muut osaavat kaiken paremmin kuin minä? Työnnän ajatuksen nopeasti pois mielestäni ja kävelen reippaasti talliin.
“Hei! Nano? Eikö niin?” Tallissa oleva nainen kysyy ystävällisesti hymyillen.
“Joo.” Hymyilen hieman ujosti.
“Mehän tapasimme silloin kun olit täällä käymässä?” Nainen ksyy ja silloin muistan hänen nimensä , Haylie.
“Juu tavattiin. “ Hymyilen taas.
“Caddy on tuolla nelos karsinassa” Haylie kertoo ja jatkaa sitten hommiaan. Kävelen tallikäytävää Pitkin hevosen karsinalle.
“Hei poika” annan hevosen haistella kättäni.
Hevosen samenttinen turpa koskettaa kättäni ja se hypistelee hihansuutani huulillaan. Nauran iloisena ja rapsutan sitä harjan alta.
“Tulen kohta takaisin komistus” sanon ja lähden hakemaan Caddyn harjoja.
Lasken harjat maahan ja otan Caddyn käytävälle harjattavaksi.
Nostan Caddyn harjapakista sinisen kumisuan ja ryhdyn hommiin. Harjaan sen huolella ja perusteellisesti pyöreällä liikkeellä kumisualla hellästi niin, että kaikki ylimmääräinen muta ja lika lähtee sen karvoista. Laitan kumisuan takaisin pakkiin ja otan pölyharjan. Vedän pölyharjalla voimakkain vedoin harjan hevosen karvan suuntaisesti, niin että pöly lentää pois hevosen karvoista. Harjaan sen niin hyvin kuin voin, että jokainen pienikin pölynhiukkanen on harjattu pois. Otan vielä karkealla harjalla sen jalkoihin jääneen mudan pois ja otan sitten pehmeän harjan jolla harjaan sen vielä kunnolla läpi. Aina muutaman harjavedon jälkeen puhdistan harjan Piikkisualla vetämällä niitä toisiaan vasten. Seraavaksi etsin pakista pääharjan ja harjaan Caddyn pään huolella varoen sen silmiä. Se onkin vaikeaa sillä poika ei haluaisi seista paikallaan. Huokaisen, caddy ottaa takin helmastani kiinni ja vetää.
“Hei” sanon anakarasti , mutta nauraen ja vedän takkini pois sen suusta.
Se tuijottaa minua suurin silmin ja tekee saman uudestaan.
“lopeta” käsken ja jatkan harjaamista, Mutta poni keksii kokoajan jotain uutta.
Alkaa peruttaaa, Nojautuu eteenpäin, nostaa päänsä ylös tai alas kun yritän harjata, tönäisee, syö paitaani ja vaikka mitä. Lopuksi jäljellä on enään harja ja häntän ja kaviot. Se tuijottaa minua haastavasti.
“Olehhan nyt kiltisti” sanon sille ja menen sen hännän luokse ja ryhdyhn selvittämään sitä käsin, yhtäkkiä se potkaisee takajaloillaan. Onneksi seison sivussa enkä sen takana. Huokaisen. Loppujen lopuksi saan hännän ja harjan selvitetyä ja harjaan ne vielä pehmeällä harjalla. Lopuksi otan kaviokoukun. Menen Caddyn oikean etujalan luokse ja liutan kättäni sitä Pitkin kunnes Caddy nostaa kavionsa ylös. Puhdistan kavion kaviokoukulla hepan töniesssä minua turvallaan.
“Lopeta jo!” Nauran.
“onnistuuko?” ystävällinen ääni kuuluu takaatani.
Lasken puhdistetun kavion maahan ja käännähdän.
“joo.” Hymyilen tytölle.
“Minä olen Natalie, Mantan hoitaja” Tyttö kertoo hymyillen.
“Mä oon Nano, Caddyn hoitaja” Sanon ja katson Natalieta.
Hän näyttää minua vanhemmalta. Mutta hän on todella mukava.
“Mitä ajattelit tehdä tänään Caddyn kanssa?” Hän kysyy hymyillen.
“E.e.e.en oikein tiiä..” sanon epävarmasti.
“Taluttelen sitä varmaa maneesissa” jatkan.
“okei. Heippa Nano. Näkyillään” hän sanoo ja jatkaa matkaansa hymyillen.
“Heippa” vastaan, hän oli oikeastaan todella mukava.
otan vielä loputkin kaviot. Takakavioilla Caddy yrittää potkia ja muita jekkuja, mutta olen päättäväinen ja saan sen lopulta seisomaan paikallaan niin, että saan sen kaviot puhdistettua.
Irrotan Caddyn käytävältä ja kiinitän riimunarun sen riimuun,
Talutan Caddyn ulos.
“Hei Nano. Minne ootte menossa?” Haylie tulee minua pihalla vastaan.
“ajattelin mennä taluttelemaan sitä maneesiin” vastaan ujosti.
“Okei, pidä hauskaa” Hän hymyilee ja lähtee sisälle talliin.
Talutan Caddyn maneesiin ja annan sen kävellä käyntiä vierelläni. Sillä on kova kiirre, ja se melkein liitää eteenpäin ilman, että sen kaviot koskettavatkaan maata.
“pruut” Hidastan sen vauhtia.
Caddy pärskähtää ja pitää päätäänsä korkealla ylhääällä. –onpa se ihana- ajattelen ja annan sen kävellä reipasta käyntiä. Harjoittelen pysähtymisiä. Se ei malttaisi pysähtyä vaan haluaisi heti samalla sekunnilla lähteä taas liikkeelle, mutta hetken päästä se tottelee ja homma alkaa jo sujua hieman paremmin. Annan sen ravailla vähän juosten itse sen vierellä. Ja se ottaa myös pienen laukka pätkän, jonka jälkeen olen avian läkähtynyt. Lopuksi vain taluuttelen sitä ympäri maneesia.
“eiköhän me viedä sua takasi talliin” sanon hepalle hengästyneenä.
Talutan Caddyn takaisin lämpimään talliin jossa sidon sen vielä hetkeksi käytävälle siksi aikaa kun puhdistan sen karsinan. Haen talikon ja kottikärryn ja ryhdyn hommiin. Otan kikkareet ja heitän ne kottikärryyn. Olen suht nopea joten teen työni huolellisesti ja lopuksi vedän sivuilla olevaa purua/kuiviketta (mitä ikinä näissä karsinoissa sitten onkaan) keskelle päin.
“Done” sanon tyytyväisenä ja päästän Caddyn takaisin sen karsinaansa.
Otan sitten sen juomakipon ja käyn täyttämässä sen uudelleen.
Suljen karsinan oven kunnolla ja rapsuttelen Caddya vielä hetken. Käyn sitten puhdistamassa sen harjat satulahuoneessa. Ja laitan äitilleni viestiä että voisi tulla hakemaan minut. Laitan harjata takaisin paikoilleen ja menen takaisin talliin Caddyn luokse. Menen sen karsinaan istuskelemaan. Caddy tulee nuuskimaan uteliaana olisiko minulla sille mitään herkkuja.
“Sori, mul ei oo mitää” sanon ja nauran Caddyn ilmeelle.
Kohta kuulen auton ajavan pihaan joten nousen ylös.
“heippa Caddy, nähdään taas pian” rapsuttelen sitä ja pujahdan sitten ulos sen karsinasta.
Kävelen kypärä kädessäni ulos tallista. Äiti odottaa autossa kärsimättömänä.
“Missä viivyit?” hän kysyy, mutta ei mitenkään töykeästi.
“piti viel tehä yks askare” vastaan ja istahdan auton lämpimälle penkille.
“okei” äiti tyytyy vastaamaan.
Suljen auton oven ja kiinitän turvavyön. Äiti käynnistää auton ja ajaa pois tallin pihasta.
//Sori tälläne lyhyt, tönkkö ja täynä kirjoitus virheitä oleva tarina :,D Tästä opitaan se , et mun ei kannata kirjottaa hoitotarinaa, kun mun päätä särkee XD mut toivottavast kelpaa kuiteski..,
Rosan kommetti:
Kiva tarina sun ja Caddyn ensitapaamisesta! On hyvä tustustua hoitoheppaan ihan kunnolla ennen selkään kipuamista - vaikka juuri perusteellisen hoidon merkeissä. Löysin muutamia kirjoitusvirheitä, esim. lause ei alkanut isolla kirjaimella, pilkku oli väärässä paikassa yms. Ne eivät kuitekaan haitanneet tarinan kertomista, ole kuitenkin tarkkana seuraavalla kerralla!“piti viel tehä yks askare” vastaan... -> Muista, että lainausmerkeissä oleva lause alkaa isolla alkukirjaimella ja jos lause loppuu pisteeseen, pisteen sijasta lainausmerkkejen ulkopuolelle tulee pilkku -> “Piti viel tehä yks askare”, vastaan...
Kokonaisuudessaan kuitenkin ihan mukava ja helppolukuinen tarina, muista ensi kerralla tarkistaa tarina mahdollisten kirjoitushvirheiden varalta! (vaikka niitä kyllä aina silti tuppaa sinne jonnekin jäämään... )
// Meinasin unohtaa virtuaalieurot.. saat tästä 15ve!